Olen ollut ahdistunut eurooppalaisesta pakolaispolitiikasta vuosikausia. Suomen hallituksen toiminta on vienyt ahdistuksen aivan uudelle tasolle. Eilen pakkopalautettiin afganistanilaisia sodan keskelle. Samaa tapahtuu muualla Euroopassa. Tämä ei ole minun Suomeni tai Eurooppani.

65 miljoonaa ihmistä on joutunut pakenemaan kodeistaan. Lähes 90 prosenttia heistä on nyt kehitysmaissa. EU:lla olisi varaa huolehtia osuudestaan. Tämän sijaan viime vuonna kuoli tai katosi 5098 ihmistä ylittäessään Välimerta.

Sen sijaan, että huolehdittaisiin ihmisten auttamisesta, mitä tapahtuu tällä hetkellä Euroopan Unionissa? Näen ainakin seuraavat trendit:

1) Pakolaisuuden hoitaminen yritetään siirtää muille maille

Tästä kuuluisin esimerkki on EU-Turkki -sopimus, jonka mukaan kaikki Turkista laittomasti Kreikkaan saapuneet henkilöt palautetaan Turkkiin. Samalla jokaista Turkkiin palautettua syyrialaista kohtaan jäsenvaltiot ottavat yhden syyrialaisen Turkista ja on luvattu vuosina 2016-2017 antaa kaksi miljardia Turkissa olevien pakolaisten auttamiseksi. Sopimus sotii kuitenkin sitä vastaan, että ihmisillä on kansainvälisen oikeuden mukaan oikeus hakea turvapaikkaa. Inhimillinen tilanne niin Kreikassa kuin Turkissakin on tukala ja EU:n esittämä uudelleensijoitusmäärä noin 72 000 henkilöä on Turkissa olevien pakolaisten määrään verrattuna riittämätön. Pakolaisuus ei myöskään rajaudu vain syyrialaisiin Turkissa.

Toinen esimerkki tästä on Afganistanin kanssa viime lokakuussa tehty Afghanistan under the Joint Way Forward –sopimus, jossa sovittiin ihmisten palauttamisista. Tämä oli salassa neuvoteltu sopimus, toisin kuin normaalin päätöksentekomenettelyn tarvitsema takaisinottosopimus olisi ollut. Eilinen lento on tämän sopimuksen toimeenpanoa ja karmiva konkreettinen esimerkki uudesta eurooppalaisesta toimintatavasta.

Tämä toimintatapa halutaan nyt juurruttaa komission esityksessä uudesta turvapaikkapaketista, jossa niin kutsutussa uudelleensijoitus -ohjelmassa YK:n kiintiöpakolaisten sijaan halutaan ottaa vastaan pakolaisia niistä maista, jotka tekevät yhteistyötä turvapaikanhakijoiden pääsyn rajoittamiseksi Eurooppaan.

2) Kehitysavun sitominen maahanmuuttoon

Tämä toinen kehityssuunta on myös äärimmäisen huolestuttava. Kehitysavun tulisi kohdentua köyhyyden vähentämiseen ja kestävän kehityksen edistämiseen. Tämä myös auttaisi ihmisten tilannetta niin, ettei heidän tarvitsisi lähteä kodeistaan. Sen sijaan tätä rahaa nakerretaan leikkauksilla ja siirtämällä sitä pois näistä tarkoituksista maahanmuuton estämiseen.

Esimerkkejä tästä on 2015 syksyllä Vallettassa päätetty Africa Trusta Fund ja useat EU-maaohjelmat sekä yleinen kehitysyhteistyöinstrumentti, joissa tämä tapahtuu pseudonyymin ”vapaaehtoinen paluu” alla. Kesäkuussa 2016 sovittu Migration Partnership Framework toteaa: ”A mix of positive and negative incentives will be integrated into the EU’s development and trade policies to reward those countries willing to cooperate effectively with the EU on migration management and ensure there are consequences for those who refuse.”

3) Lainsäädännön tiukentaminen

Työskentelin edellisen turvapaikkalainsäädäntöpaketin uusimisen kanssa vain muutamia vuosia sitten, mutta lait (Dublin-järjestelmä, 3 asetusta ja yksi direktiivi, jotka ohjaavat pakolaisten määrittelyä, vastaanottamista ja hakemuksen käsittelyä) uusitaan nyt uudestaan. Sen sijaan, että luovuttaisiin Dublin-järjestelmästä, jossa pakolaisuus ulkoistetaan unionin reunavaltioille, nyt sitä tiukennetaan rankaisemalla liikkuvia turvapaikanhakijoita. Jopa jo kansainvälistä suojelua saavien liikkumista halutaan estää.

Ongelmana esityksessä on myös turvallisten maiden lista, jolloin yksilöllinen arviointi vaarantuu, kun näihin maihin voi palauttaa nopeutetulla käsittelyllä. Vähintään tulisi torjua komission esitys, jonka mukaan turvallisesta kolmannesta maasta tullut hakija tulee voida poistaa maasta tutkimatta jättämispäätöksen jälkeen ennen valituksen käsittelemistä, ellei tuomioistuin kiellä täytäntöönpanoa.

Paketissa on toki myös hyviä asioita, kuten oikeusturvatakeet, perheenjäsenyyden määrittelyn laajentaminen, vastaanottotarpeiden arvioinnin tehostaminen ja hätätilamekanismi, jossa pakolaisten vastaanoton vastuuta jaettaisiin, jos yhteen EU-maahan kohdistuisi valtava määrä uusia turvapaikanhakijoita (käytännön toteutus on kuitenkin epäselvä).

4) Kilpailu siitä, kuka ottaa käyttöön tiukimman linjan

Ruotsi on kiristänyt linjaansa ja Suomi vanavedessä. Esimerkkejä tästä on uudet turvaluokitukset mailla, kuten Afganistan. Yhtäkkiä niihin voikin palauttaa ihmisiä. Suomen huonojen muutosten lista on pitkä: humanitaarisen suojelun poistaminen, perheenyhdistämisen tiukentaminen, oikeusavun rajoittaminen, valitusaikojen lyhentäminen ja valittamisen hankaloittaminen, paperittomien luokan luominen, palautuskeskukset… Missä on oikeusvaltio?

Mitä Euroopassa pitäisi tehdä?

Asiat, ovat pitkälti samoja, joita olen listannut täällä  ja täällä.

Oleellisinta olisi korvata Dublin-järjestelmä siten, että kaikki EU-maat ottaisivat vastuun pakolaisten vastaanottamisesta ja toisaalta kestävän kehityksen edistämisestä kehitysyhteistyövaroilla.

Suomi menee tässä aivan päinvastaiseen suuntaan. Tämä suunta on muutettava nyt!
***

Asiasta erityisen kiinnostuneille, tässä listani siitä, mitä pitäisi EU:ssa pitäisi tehdä:

A) Asioita, jotka jo jotenkin etenevät

1) Pakolaisten vastaanoton vastuun jakaminen (relocation). Sanktiot, jos tähän ei lähdetä, Turvapaikanhakijat jaettava nykyistä solidaarisemmin.
-Komission esitykset (40 000 (Suomi 792) ja tulossa 120 000) hyvä suunta, mutta tarvitaan vähintään tuo 160 000 ja pysyvä ja pakollinen mekanismi (ei ad hoc). Suomen tulee lopettaa vapaaehtoisuuden kannattamista (ja otettava ihmiset aiemman kiintiön (1050) päälle).
-Koko Dublin-järjestelmän uusiminen (liittyen solidaarisempaan taakanjakoon)
-Relocation-järjestelmän toimeenpano: Monet maat, kuten Puola ja Unkari eivät ole ollenkaan ottaneet vastaan sovittua.

2) Tarvitaan enemmän laillisia keinoja hakea turvapaikkaa, jotta ei tarvitse ylittää Välimerta kumiveneellä
-EU-maiden otettava lisää kiintiöpakolaisia suoraan kolmansista maista (resettlement). 20 000 ei riitä (293 Suomeen)
-”The United Nations High Commissioner for Refugees (UNHCR) estimates that the number of people in need of resettlement in 2017 will surpass 1.19 million worldwide, while only approximately 80,000 persons were resettled worldwide in 2015.”

3) Eteläisten maiden vastaanottojärjestelmien auttaminen ja tukeminen ja yhteisten menettelyjen korostaminen. Varsinkin jälkimmäisen eteen ei tehdä vielä tarpeeksi (esim. käyttöön voitaisiin ottaa turvapaikkapäätösten vastavuoroinen tunnustaminen). Yhteisen rajavalvonnan toimiminen (hotspots for registration, but only for that).

4) Toimet salakuljetusta vastaan (mutta ei esitetyllä sotilasoperaatiolla!). Tässä ihmisoikeuksista pidettävä kiinni.

5) Schengenin mahdollistamasta vapaasta rajaylityksestä pidettävä kiinni

B) Asioita, jotka eivät vielä etene

1) Lisää laillisia keinoja hakea turvapaikkaa. Tarvitaan humanitäärinen käytävä, jota kautta pakolaiset pääsevät hakemaan kansainvälisen oikeuden mukaisesti turvapaikkaa. Suomessa tämä tarkoittaisi esim. Humanitaarista viisumia syyrialaisille. Turvapaikkaa voisi myös hakea EU- ja jäsenmaalähetystöistä (mutta ei samalla estäen pääsyä Eurooppaan).
-Perheenyhdistämistä helpotettava (tässä pohjana on perheenyhdistämisdirektiivi), erityisesti Suomen kohdalla.
-Isommat pakolaiskiintiöt

2) Laillisia keinoja maahanmuuttoon eli ei vain turvapaikkaa hakemaan, vaan myös töihin.
-Blue card-järjestelmän uusiminen (esitetty kesäkuussa 2016) kuuluu toki tähän, mutta ei ole tarpeeksi. Sen helpottaminen, että esimerkiksi yritykset voivat rekrytoida kansainvälisiä osaajia Suomeen tai että Suomeen saadaan työntekijöitä työvoimapula-aloille, kuten lääkäreiksi.
-Tarvitaan EU Migration Code
-Työ- ja opiskeluviisumien myöntäminen nykyistä helpommin.
-Ns. tarveharkinnan poisto työlupien myöntämisestä.

3) Liikaa painopiste edelleen rajavalvonnassa (mm. komission esitys Frontexin oikeuksien lisäämisestä palauttamisessa läpi ja Frontexin vallan lisäämisestä muutenkin, nykyisin Frontexin nimi on European Border and Coast Guard Agency.

4) Huomio muuttoliikkeen alkuperäisten syiden, köyhyyden ja turvattomuuden, poistamiseen. Mikä logiikka on Suomessa tai muilla mailla vähentää kehitysapua samalla kun ollaan huolissaan ihmisten halusta päästä Eurooppaan? Kehyrahoja ei tule ehdollistaa kolmansien maiden maahanmuuttotoimiin (esim. rajavalvonnan kiristämiseen).

5) Frontexin operaatioiden Tritonin ja Poseidonin mandaattiin (rajavalvonnan lisäksi) pelastaa ihmisiä merestä. Pelastamista pitää toki jo oikeudellisista syistä tehdä, mutta nykyisten operaatioiden tavoitteena ei ole pelastaminen, vaan muurin pystyttäminen Välimerelle.
-Operaatioiden rahoituksen lisääminen voi siis olla hyvä asia, mutta ei ratkaise ongelmia.
-Operaatioiden tarkoitukseksi pitää asettaa Euroopan parlamentin tahdon mukaisesti nimenomaan ihmisten pelastus tai aloittaa uusi operaatio tätä varten. Tarvitaan Mare Nostrum II.

6) Tiettyjen maiden siirtäminen safe countries-statukselle (komissio ehdottanut) on vaarallista ja tämä käsiteltävä kunnolla.

7) Jäsenmaat eivät saa tehdä pakolaisten auttamisesta rikollista.

8) Komission esitettävä kansainväliseen oikeuteen ja ihmisoikeuksiin perustuva arvio projekteista, joissa ollaan ilmeisesti tukemassa kolmansien maiden rajavalvontaa (jotka estävät pakolaisia lähtemästä hakemaan turvapaikkaa). Takaisinottosopimuksiin liittyy ongelmia, niihin suhtauduttava kriiittisesti.

9) Tehokkaat ja oikeudenmukaiset prosessit.

10) Euroopan sisällä ei ole varaa vapaamatkustajiin. Jokaisen maan on kannettava vastuunsa. Oikeusvaltioperiaatetta on noudatettava. On puututtava rikkomuksiin: oikeusvaltiomekanismin käyttö (maa voi esim. menettää äänioikeuden neuvoston kokouksissa) ja komission rikkomusmenettelyn käyttö.

Tallenna