Euroopan parlamentti äänesti äsken toistamiseen kannastaan koskien kestävän kehityksen tavoitteita, jotka tulevat ensi vuonna korvaamaan vuosituhattavoitteet. Nämä Post 2015-tavoitteet (joista olen kirjoittanut ennenkin) eroavat merkittävästi vuosituhattavoitteista, sillä ne koskevat myös meitä länsimaalaisia. Aika on ajanut ohi siitä, että kerromme muille, mitä pitää tehdä. Maapallon pelastamiseen tarvitaan kaikkia. Nyt on viimeistään aika osoittaa, että myös me olemme valmiita sitoutumaan muutoksiin omissa kulutustottumuksissamme ja maatalous- tai kauppapolitiikassa. Näistä tavoitteista (kuten myös ilmastosopimuksesta) päätetään ensi vuonna, joten vuosi 2015 on globaalipolitiikan supervuosi.

Euroopan parlamentin kanta uusiin tavoitteisiin on kannatettava. Se tosin voisi olla selkeämpi siinä, mitkä ovat nyt erityisesti ne asiat, joihin EU:n on panostettava, jotta ne saadaan ensi tammikuussa alkavissa neuvotteluissa mukaan tavoitteisiin. Tällä hetkellä keskustelujen pohjana on kesällä julkaistu ns. kutsuttu avoimen työryhmän raportti. Sen perusteella näkisin, että suurimpia haasteita on (ja näihin EU:n tulisi keskittyä) 1) ihmisoikeusperustaisuuden läpivienti (mm. seksuaalioikeuksien ja naisten oikeuksien, raportissa puhutaan lähinnä naisten voimaannuttamisesta), 2) eriarvoisuuden vähentäminen asettaminen kaikkien tavoitteiden mittariksi, 3) universaalisuuden toteutuminen todella (mikä tarkoittaa myös, että kaikkien politiikan alojen tulee toimia köyhyyden vähentämisen puolesta), 4) yritysten vastuu ihmisoikeuksista ja ympäristöstä ja 5) kenties kaikkein kehityksen pysyminen planetaarisissa rajoissa (ilmaston- ja ympäristönsuojelu, kuten biodiversiteetti). Kasvu ei ole loputonta!

Parlamentti olisi voinut näiden osalta olla vieläkin tiukempi. On kuitenkin todettava, että parlamentti äänesti juuri 369-288 laillisesti sitovan yritysvastuun puolesta (tämä lienee historiallinen äänestystulos?) ja selkeällä enemmistöllä (400-249) seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien puolesta! Parlamentti äänesti myös vapaakaupan vaikutuksista kehitykseen. Osa kritiikistä tipahti pois tiukassa äänestyksessä. Pohjaan jäi kuitenkin vaatimus tehdä EU:n kauppapolitiikkaa sosiaalisia ja ympäristöstandardeja kunnioittaen ja vain yhden äänen enemmistöllä parlamentti toteaa vapauttamisen heikentäneen työvoiman neuvotteluasemia ja siten ihmisoikeuksien ja säällisen työn toteutumista.

Näiden prioriteettien lisäksi tietysti tavoitteissa on oltava mukana sellaiset teemat, kuten terveys, koulutus, ruokaturva, vesi, metsät, säälliset työpaikat, sosiaaliturva, uudenlainen tapa mitata taloutta ja tavoitteiden seuranta, mutta näen yllä mainittujen kanssa kaikkein eniten hankaluuksia. On taisteltava sen puolesta, että avoimen työryhmän raportista ei mennä taaksepäin, vaan se on pohja, johon voidaan lisätä tavoitteita. Jos siitä lähdettäisiin karsimaan, karsiutuu pois kiistanalaiset hyvä hallinto ja rauha ja turvallisuus (joissa, kuten esimerkiksi demokratiassa ja kansalaisyhteiskunnan osallistamisessa, on toki vielä paljon parannettavaa). Tämän lisäksi auki on kaikkien tavoitteiden rahoitus. Parlamentti korosti mm. perinteistä kehitysrahoitusta (0,7:aa), innovatiivisia mekanismeja (joista meidän päästöhuutokauppatulot ovat yksi esimerkki), kehitysmaiden omia resursseja ja veropaon tukkimista.

Nyt työ parlamentin kannan suhteen on hetkeksi ohi, seuraavana vuorossa on ministerineuvosto.