Georgian presidentti Mihail Saakashvili puhui Euroopan parlamentille tällä viikolla. Hänen puheessaan korostui vetoaminen Venäjään ratkaista Abhaasian ja Etelä-Ossetian tilanne rauhanomaisesti. Georgiassa on edelleen 500 000 maansisäistä pakolaista, ainoan kansainvälisen tarkkailijan EU:n edustajat eivät pääse kiistanalaisiin maakuntiin, ja Venäjällä on edelleen joukkoja Georgiassa, mikä rikkoo tulitaukosopimusta.

Luin juuri äsken Per Gahrtonin kirjan ”Georgia. Pawn in the New Great Game.” Kirjan teesi on se, että Georgia on keskellä uutta suurta kilpailua, kun edellinen käytiin Keski-Aasiasta.

Kirja oli hyvin valaiseva Georgian historian osalta, varsinkin Neuvostoliiton jälkeiset käänteet ovat varsin jännittäviä. Ensimmäinen presidentti Gamsakhurdia oli ilmeisen nationalistinen ja lievästi sanottuna moniulotteinen hahmo.

Meppinä vuosina 1995-2004 toimineella Gahrtonilla on useita selkeitä väitteitä: ”osseetit ovat koko 1900-luvun halunneet eroon Georgiasta” ja ”oranssi vallankumous ei ollut enemmistön tahto” (kuinka usein vallankumoukset nyt ovatkaan?). Kirjan loppua kohdan välillä alkaa häiritä kirjoittajan selkeähkö Venäjä-mielisyys. Saakashvilista ei sanota oikeastaan mitään positiivista.

Kiinnostavaa kirjassa on se, että Gahrtonilla on paljon paikallisia kontakteja, joiden mielipiteet vievät kirjaa eteenpäin. Kuitenkin erään georgialaisen tuttuni mielestä vihreässä meppiryhmässä toiminut kirjailija korostaa liikaa Georgian vihreiden asemaa, kun hänen mielestään enemmistö georgialaisista ei heitä tunne. Tätä en osaa arvioida.

Kirjan lopussa Gahrton visioi Georgian tulevaisuutta. Hän ei näe maata Natossa, koska vastakkaisasettelun sijaan on tehtävä yhteistyötä Venäjän kanssa. Hän pyörittelee ”Suomen ratkaisua” mahdollisena eli Abhaasiasta ja Etelä-Ossetiasta irtipäästämistä. Hänelle kuitenkin paras vaihtoehto olisi, että muodostetaan näiden kolmen alueen federaatio, joka ei ole liittoutunut, mutta EU:n jäsen ja on samalla Venäjän kanssa jonkin saman poliittisen sateenvarjon alla (CIS ta EAEC).

Venäjälle pitäisi tarjota jokin porkkana, jotta se päästäisi irti itsenäisiksi julistamistaan Abhaasiasta ja Etelä-Ossetiasta. Per Gahrtonille se olisi EU-jäsenyys.