Huomisessa lautakunnan kokouksessa otamme kantaa yhteen lähihistorian suurimmasta muutoksesta Suomessa eli soteuudistukseen. Aiheesta on kirjoitettu jo väsymykseen asti, joten perusfaktat lienevät jo tiedossa.

On selvää, että soteuudistusta tarvitaan, sillä terveyserot vain kasvavat Suomessa, ihmisiä pompotellaan luukulta toiselle ja terveys- ja sosiaalipuolen palvelut eivät pelaa yhteen. On siis hyvä tavoite puuttua näihin ongelmiin, mutta on todella epävarmaa, kuinka hyvin nykyinen esitys pystyy ongelmia ratkomaan.

Hyvää esityksessä on palvelujen kerääminen isommille harteille, mutta nyt esitetyt 18 maakuntaa on liian suuri määrä. Osa jää sen verran pieniksi, että tehokkuus kärsii, jolloin myös asukkaat ovat eri maakunnissa eriarvoisessa asemassa.

Hyvää on myös terveys- ja sosiaalipuolen intregraatio, ainakin paperilla. Todellisuudessa ainakin julkinen keskustelu on pyörinyt terveydenhuollon ympärillä. On epäselvää, tuleeko sosiaalipalvelujen erityispiirteet ja -haasteet huomioitua tarpeeksi hyvin. Helsingissä on tämän eteen tehty viime vuosina paljon töitä, mm. uudessa palvelukeskusmallissa, jossa tuodaan kaikki palvelut saman katon alle. Olisi todella surullista, jos esimerkiksi tämä työ valuisi hukkaan. On muuten muistettava, että palvelujen tuominen kuntien osalta yhtenäisemmälle tasolla tarkoittaa myös osissa tapauksista palvelujen heikentämistä esimerkiksi Helsingissä.

Erityisesti huolestunut olen mainitun integraation toteutumisesta uudistukseen sisältyvässä valinnanvapausmallissa. Tiedämme vasta loppuvuodesta, mitä valinnanvapaus ihan tarkalleen ottaen tarkoittaa. Mutta on mielestäni kyseenalaista, miten toteutuu se, että yksilö saa kaikki palvelunsa saumattomasti yhden palveluketjun osana (jopa saman katon alta), jos asiakas valitsee palvelut vapaasti markkinoilta. Usein ongelmat eivät selviä vain yhtä puolta hoitamalla, vaan tarvitaan esimerkiksi sekä mielenterveys-, päihde-, perhe- että terveyspalveluja. Kuka ottaa vapailla markkinoilla kopin tästä kokonaisuudesta? Tästä teen muutosesityksen lausuntoomme huomenna.

Toinen kysymys valinnanvapauteen liittyy kustannuksiin. Uudistuksen on tarkoitus hillitä menojen kasvua (mikä sinällään hyvä tavoite), mutta kasvattaako valinnanvapaus vain kustannuksia? Toisaalta säästämisen kohdalla puhutaan asiakasmaksujen korottamisesta ja palvelujen rajoittamisesta, mikä ei ole oikea tie. Käykö tässä niin, että hyvinvoivat pääsevät valitsemaan helposti flunssalääkärikäyntinsä, kun samalla paljon palveluita käyttävät maksavat tämän? Toivottavasti ei.

Kolmas huolenaiheeni on yhtiöittämisvelvoite. Maakunnalla on velvollisuus yhtiöittää palvelunsa sen hoitaessa sosiaali- ja terveydenhuollon tehtäviä kilpailutilanteessa. Olen huolissani muun muassa siitä, että päätöksenteko palveluista karkaa kauas kuntalaisista, koska kuntalaisten edustajilla valtuutetuilla ei ole samanlaista päätöksentekovaltaa yhtiöihin kuin nyt esimerkiksi meillä sotelautakunnan jäsenillä.

Lopulta, jos soteuudistus menee läpi, jää kunnille hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen. On vielä epäselvää, mitä tämä tarkoittaa, mutta tämä ei ainakaan saa tarkoittaa vain epämääräistä kerran vuodessa julkaistavaa kaunista puhetta siitä, miten hyvinvointia on edistetty. Helsingissä soteuudistusta valmistelee työryhmä, joten sekä tuolla että lautakunnassa ja valtuustossa on suunniteltava ajoissa, mitä konkreettisia toimia terveyden ja hyvinvoinnin puolesta tehdään uudistuksen jälkeen.