Otsikolla en tietysti tarkoita, että Suomen pitäisi aiheuttaa ilmastopakolaisuutta. Päinvastoin kaikkien maiden tulisi toimia ilmastonmuutosta ja sitä kautta ilmastopakkosiirtolaisuutta vastaan (kaikki eivät halua puhua ilmastopakolaisuudesta: http://www.muuttoliikkeessa.fi/index_html?cid=93&lang=suo).

Merennousu, tulvat ja kuivuus pakottavat ihmiset jättämään kotinsa, mutta näitä ihmisiä ei voida määritellä pakolaisiksi Geneven pakolaissopimuksen (1951) mukaan.

Kysymykseen ”onko kaikilla oikeus asuttavaan ympäristöön” vastauksen luulisi kuitenkin olevan selkeä.

Asia ei ole vielä kovin paljon esillä kansainvälisessä keskustelussa, vaikka kyse on kasvavasta ongelmasta. Mikä on näiden ihmisten oikeus liikkua ja korvataanko heidän menetyksiään?

Harva vaikuttaa nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä olevan halukas avaamaan Geneven sopimusta. Tarvitaan siis erillinen kansainvälinen sopimus ilmastomuutoksen aiheuttamien pakkosiirtolaisten aseman turvaamiseksi.

Esimerkiksi Environmental Justice Foundation valmistelee paraikaa esitystä siitä, millainen tämä kansainvälinen sopimus tulisi olla. Kansainvälisen sopimuksen toteuttamiseksi tarvittaisiin luultavasti myös jonkinlainen rahasto.

Suomessa ja ilmeisesti myös Ruotsissa on jo aiheesta lainsäädäntöä. Suomessa oleskelulupa voidaan myöntää humanitaarisen suojelun perusteella, jos lähtijän maassa on ympäristökatastrofi.

Suomalaiset vetoavat usein hyvää maineeseensa edelläkävijänä esimerkiksi Etyk-kokouksen isäntänä. Nykyisin Suomi toimii kuitenkin ulkopolitiikassa valtavirrassa. Olisi paikallaan, että Suomi olisi edelläkävijänä rakentamassa sellaista sopimusta, joka ratkaisisi ilmastopakkosiirtolaisten aseman.