Onko mediakin Kiina-lumon pauloissa, kun en ainakaan ole huomannut uutisia pahentuneesta Tiibetin ihmisoikeustilanteesta?

Kolme tiibetiläistä on ollut nälkälakossa Delhissä 25.4. lähtien vaatien Sichuanissa (tiibetiläisille Amdo) olevan Kirtin luostarin munkeille uskonnonvapautta ja sitä, että kiinalaiset joukot vetäytyisivät luostarista.

Kiinalaiset piirittivät luostarin, kun 16.3. nuori tiibetiläinen munkki nimeltään Phuntsok sytytti itsensä tuleen protestiksi kiinalaisten sorrolle.

21.4. kiinalaiset turvallisuusjoukot pidättivät Kirtin luostarin 300 munkkia, joista 49 nimet on tiedossa. Paikalliset yrittivät estää pidätykset, jolloin he joutuivat hakatuiksi. Kolme vanhempaa tiibetiläistä kuoli.

Nyt luostarissa on meneillään ”isänmaallinen uudelleenkoulutus”.

Olo on todella epätoivoinen. Olin maaliskuussa tarkkailemassa Brysselissä ulkotiibetiläisten vaaleja ja oloni oli toiveikas. Kaikki sujui hyvin (paitsi, että jälkeenpäin selvisi, että Nepalissa suurta osaa oli estetty äänestämästä), joten Tiibetin tulevaisuus tuntui hetken toiveikkaalta.

Suurvallat ovat hiljaa. Missä on tiukka EU, jonka tehtävä on puolustaa ihmisoikeuksia?

Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Herman Van Rompuy matkaa ihan lähiaikoina Kiinaan keskustelemaan kaupasta. Vähintään tuolla matkalla hänen tulee tuomita Kirtin luostarin tilanne ja vaatia pidätettyjen vapauttamista. Myös Dalai Laman edustaja on vaatinut tätä.

27.4. julkistettiin maaliskuisten vaalien tulos: tiibetiläisten pakolaishallituksen pääministeriksi valittiin Lobsang Sangay. Hän ei ole koskaan toiminut pakolaishallinnossa ja hän edustaa nuorempaa tiibetiläistä polvea, joka ei koskaan ole asunut Tiibetissä. On hyvin kiinnostavaa nähdä, minkälaisen johtoaseman hän ottaa, kun Dalai Lama on luopunut lopustakin poliittisesta vallasta. Toivon, että tiibetiläiset jatkavat Dalai Laman keskitien linjalla. Ymmärrän tietysti turhautumisen, mutta väkivaltainen kumous tukahdutettaisiin vain väkivallalla. Voi olla, että sitä Kiinan johto vain odottaakin.