Puhe poliittisessa keskustelussa ViNOn liittokokouksessa 04/2009

(muistin pohjalta)

Eläkeiän nostaminen kohahdutti suomalaisia joitain viikkoja sitten. Muutenkin viestinä on ollut, että työelämän kestoa on pidennettävä.

Näissä retoriikan tyrskyissä meidän ei tule luopua siitä vinolaisesta ajatuksesta, että työ ei ole koko elämä, eikä ihmisiä tule arvottaa vain työn kautta.

Kaikkien poliitikkojen olisi kannattanut lukea jo vuonna 2004 Juha Siltalan kirja Työelämän huonontumisen lyhyt historia, jonka mukaan hyperkilpailu on tehnyt työstä markkinaehtoisia suoritteita.

Jos halutaan todella, että ihmiset viihtyisivät töissä paremmin ja pidempään, on puututtava nimenomaan työn laatuun. Prekarisaatiokeskustelu on nostettava taas kaikkien huulille. Määräaikaisuudet uuvuttavat työläiset. Jotta nuorten naisten työurista tulisi varmempia, tulisi hallituksen jakaa vanhempainvapaat siten, että tietty osa korvamerkitään isille. 6 + 6 + 6.

Työn tulisi olla joustavampaa. Työviikko voisi esimerkiksi olla nykyistä lyhempi. Olemme sen verran rikkaita, että meillä pitäisi olla varaa viettää vapaa-aikaa.

Hesarissa viikko sitten esiteltiin, miten nuoret saadaan nopeammin töihin, mutta keinoista puuttui ilmeisin eli opintojen ohjaus. Sen avulla nuoret löytävät oman tiensä nopeammin.

Myös omaan työhönsä pitäisi pystyä vaikuttamaan, jotta töissä todella viihtyisi. Lopuksi tärkeintä olisi höllentää tahtia, joka on nyt törkeän nopea. Ottakaamme nopeasti hahmoteltu motto käyttöömme: ”Yksi joogatunti työpäivässä pitää työkyvyttömyyseläkkeen loitolla”.

Oma