Olin tänään Ronnie Lipschutzin luennolla, joka käsitteli ihmisoikeuksien luonnetta. Hän pohtii, voiko ihmisoikeuksia käsitellä taloudellisena vaihdantasuhteena. Tämä on mielenkiintoinen kysymys, sillä olettamus avaa pohdinnan sille onko kaikki inhimillinen toiminta taloudellista vaihdantaa. Tuntuu vaikealta ajatukselta nähdä kaikkialla talouden lakeja. Uskon, että ainakin käytännössä ihmiset toimivat usein (ainakin tietoisesti) ajattelematta toimintansa hyötyjä. Aiheen teoretisointi vaatii kuitenkin syvempää pohdintaa.

Lipschutzin peruskäsite on yritysten yhteiskuntavastuu. Yritykset ottavat hoidettavaksi asioita, jotka periaatteessa kuuluvat valtiolle, minkä takia ihmisoikeudet yksityistyvät. Tämä on nähdäkseni epäilyttävä kehityskulku, koska yritystä velvoittavat lähinnä voittoa haluavat omistajat ja jossain määrin kuluttajat. Yritysten yhteyskuntavastuu ei siis automaattisesti ole vastuullista toimintaa (mutta se voi myös sitä olla). Mikäli ymmärsin oikein, on Lipschutzin mielestä yrityksiä helpompi painostaa kuin valtioita, mikä tuntuu melko erikoiselta väitteeltä. Yrityksellä ei tarvitse olla jotain tiettyä kotimaata ja ainakin vielä nykyisin kuluttajien valta on heikko globaalilla tasolla. Valtion hallituksen ja parlamentin vastuu kansalaisilleen tuntuu suoremmalta esimerkiksi vaalien kautta (ainakin maissa, joissa toimii jotenkin edustuksellinen demokratia).

Toisaalta Lipschutz tuo itse esille sen, etteivät kuluttajat muodosta kollektiivista poliittista toimijaa, koska kulutuspäätös on itsenäinen. Tämä on kiintoisa huomio, mutta tulisi pohtia tarkemmin kollektiivisen kuluttamisen trendejä, kuten Porkkanamafia. Voi myös ajatella, että kuluttajien kesken vaihdettu informaatio ja kulutuksen kautta muodostuva identitetti tekee kuluttajista kollektiivisen toimijan.