Ylioppilaslehden mukaan koulutuspolitiikasta on tullut jännittävä ja muodikas politiikan tekemisen kohde. Hyvä näin, muistiot eivät enää pölytykään vain kopo-intoilijoiden pöydillä.

Tälläkin viikolla on koulutuspolitiikssa tapahtunut yllättäviä, tai oikeastaan vähemmän yllättäviä, käänteitä. Tampereen teknillisen yliopiston säätiöhallitukseen valitaan ilmeisesti yritysmyönteisiä jäseniä. Joukossa on esimerkiksi Leena Palotie, joka on todennut: ”Lukukausimaksut ovat jostain käsittämättömästä syystä Suomessa täydellinen tabu. Suomalaisilla olisi tähän varaa. Miksi monissa muissa maissa ollaan valmiita panostamaan lasten koulutukseen siinä missä uuden auton hankintaan (Turun Sanomat 12.1.2008.)?” Lukukausimaksujen aktiivisen kannattamisen vuoksi Palotie innoitti viime vuonna Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton maksuttoman koulutuksen kampanjan erään tunnushahmon piirtämisessä.

Yliopistolaki on sivistysvaliokunnan käsiteltävänä. Vaikuttaa valitettavasti siltä, että yliopistoista kantautuu ristiriitaisia viestejä. Professoriliitto ja Tieteentekijöiden liitto toivovat eduskunnan vielä pelastavan koko uudistuksen. Toivottavasti edes heidän toivettaan yliopistoyhteisön jäsenten valtaenemmistöstä hallituksissa seurattaisiin. Opiskelijatkin ovat osoittaneet marssimalla ja Helsingin yliopiston rakennuksia valtaamalla tukensa liittojen tavoitteille. Ikävä kyllä ilmeisesti rehtorit kiertävät kehumassa lakia. Epäyhtenäisellä viestillä ei saada aikaan tuloksia.