Tänään päätettiin sotelautakunnassa kahdesta asiasta: Apotin hankinnasta ja kriisi- ja tilapäismajoituksen hankinnasta. Lisäksi käsittelimme turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskusten tilanteesta. Nostin esille sen, että tilanne tulee jatkumaan ja Helsingin tulee tähän varautua. Kysyin myös resurssien lisäämisen mahdollisuudesta mm. Koskelan vastaanottokeskuksessa.

Apotin osalta olen käynyt lukemattomia keskusteluja ja vastannut kysymyksiin, joita olen saanut. Vastauksia (erityisesti avoimista rajapinnoista ja ylläpidettävyydestä) on niin paljon, etten listaa niitä tässä. Olemme pyytäneet Apottia lisäämään ne sivuilleen ja vastaukset uusimpiin kysymyksiin löytyvätkin Apotin sivuilta (sekä täältä ja tämä). Kannattaa lukea ne läpi.

Itse suhtauduin tämän päiväiseen päätökseen melko samalla tavalla kuin Otso Kivekäs, joten viittaan hänen blogiinsa, joka kannattaa myös lukea (kuten myös edellisestä päätösvaiheesta, myös täältä). Kuten sanottu esitin runsaasti kysymyksiä, joihin sain kohtuulliset vastaukset. Vaihtoehtoina olivat kilpailutuksen tuloksen hyväksyminen (tuskin kukaan kyseenalaisti, että olisi pitänyt valita kakkoseksi jäänyt CGI Epicin sijaan) ja keskeytys (jonka haitat arvioimme liian suuriksi). Nykyjärjestelmät ovat ainakin huono vaihtoehto, jopa potilasturvallisuuden kannalta. Se, olisiko pitänyt edetä palasissa, päätettiin jo ennen nykyistä lautakunnan kautta vuonna 2012. Jälkiviisana tuo päätös olisi voinut olla myös toisenlainen.

Oma päätökseni nojasi myös virkavastuulla esitettyihin vakuutuksiin siitä, että hinta ei tule merkittävästi kasvamaan, järjestelmä on helposti muokattavissa tarpeiden mukaan, avoimia rajapintoja on muiden yritysten käytettävissä (vaikka kannattaisin ennemmin niiden julkisuutta) ja toimintatapoja muutetaan (Apotin myötä todellinen eri toimijoiden integraatio ja tiedonkulku mahdollistuu, kansalaiset pääsevät paremmin omiin tietoihinsa käsiksi ja työaikaa vapautuu myös potilastyöhön). Näissä kaikissa kysymyksissä olemme sen tiedon varassa, minkä olemme lautakunnassa saaneet.

Kannoimme kuitenkin huolta siitä, miten massiivisisessa projektissa riskit saadaan hallittua. Pitäisi voida seurata toteutumista, hyötyjä ja muutoksia niin tarkasti, että viimeisenä vaihtoehtona voitaisiin jopa painaa hätäjarrua, jos tarpeen. Siksi kannatin Anna Vuorjoen tekemiä muutosesityksiä, joita yhdessä valmistelimme:

”Sosiaali- ja terveyslautakunta edellyttää, että lautakunnalle tuodaan ennen pilottivaiheen loppumista selvitys, jossa arvioidaan projektin hyötyjen toteutumista, erityisesti toiminnan tehostumista, käytettävyyttä ja käyttäjätyytyväisyyttä. Selvityksen osaksi tulee tilata ulkopuolinen arvio toiminnan tehostumisesta.”

”Lisäksi lautakunta edellyttää raportointia vähintään vuosittain seuraavista tunnusluvuista: – Toteutuneet kustannukset – Muutostöiden määrä suhteutettuna projektisuunnitelmaan”

Nämä eivät valitettavasti menneet läpi tiukan äänestyksen jälkeen.

Aiemmat blogini Apotista:

–2013

-kevät 2015

Muut kirjoitukseni liittyen sosiaali- ja terveyslautakuntaan