Vihreät eriarvoisuutta vastaan ja muita puoluevaltuuskunnan kuulumisia

Tänä viikonloppuna on taas päässyt puhumaan Politiikkaa. Valtuuskunnan kokous alkoi perinteisesti poliittisella keskustelulla, joka paljon painottui kuntapolitiikkaan vaalien lähestyessä. Itse puhuin kuntien globaalista vastuusta ja siitä vähän paikallisemmasta teemasta, että imetykseen ei saa tarpeeksi tukea.Puolueen puheenjohtaja Ville Niinistö vaati sitovia normeja oppilashuoltoon: 800 oppilasta kohti pitäisi olla yksi kuraattori ja 1500 oppilasta kohti yksi koulupsykologi. Terveydenhoitajien ja lääkäreiden osalta nykyiset suositukset pitää muuttaa normeiksi.

Kokouksessa hyväksyttiin eriarvoisuuden vähentämiseen tähtäävä ohjelma, jota esitin alunperin kirjoitettavaksi. Ohjelma parani paljon viikonlopun aikana, sillä luonnoksesta puuttui konkretia tuloerojen kaventamisesta mm. verotuksen kautta ja peruskoulun jälkeisen maksuttoman koulutuksen (ja opintotuen) vaikutus eriarvoisuuden poistamisessa.

Kokouksessa käsiteltiin myös uutta innovaatiota: puolueen jäsenet voivat esittää vanhoihin ohjelmiin päivityksiä ilman, että koko ohjelma tarvitsee kirjoittaa uudestaan. Tämä tekee vihreiden ohjelmatyöstä joustavampaa.

Muita kokouksen asioita olivat muun muassa kulttuuripoliittinen manifesti, jossa itselleni tärkeintä on se, että kulttuuria pääsevät nauttiman kaikki. Olin taannoin esimerkiksi Lontoon Royal Albert Hallissa, jonne pääsee nauttimaan klassisesta musiikista muutamalla eurolla, eikä farkkuja kavahdeta. Tällaista lisää meillekin!

Toinen käsitelty asia oli demokratiaohjelma, joka hyväksytään lopullisesti ensi kokouksessa. Ohjelmaa on valmisteltu esimerkillisen avoimesti wikiä, videolähetyksiä ja blogia käyttäen. HS kirjoitti taannoin, että Ruotsin vihreät valmistelevat periaateohjelmaansa avoimesti, mutta unohdettiin sanoa, että kyllä sitä täälläkin osataan. Kommentoin lähetekeskustelussa muun muassa sitä, että on otettava enemmän kantaa siihen, miten kehitetään globaalia demokratiaa. Hyvää luonnoksessa on muun muassa (asiakirja)avoimuuden korostaminen ja oman puolueen demokratisointiin liittyvät ehdotukset. Keskustelua käytiin muun muassa perustuslakituomioistuimen tarpeesta. Olisiko mahdollista yhdistää perustuslakituomioistuimen ja -valiokunnan rakenteet? Kannatan keskustelussa esiintynyttä vaalikampanjoiden budjettien kattoa ja puolestaan vastustan listavaaleja, jotka heikentäisivät demokratiaa äänestäjän näkökulmasta.

Varsinaisen esityslistan ulkopuolella kiinnostavat puheenvuorot käyttivät kehitysministeri Heidi Hautala valtion omistajaohjauksesta ja komissaari Olli Rehn eurokriisistä. Heidi ehdotti muutamaa kannatettavaa asiaa: mm. verojen mukaanottoa yritysten yhteiskuntavastuuraportointiin ja yksimielisyyspäätöksista luopumisen harkitsemista EU:ssa verokysymyksissä.

Rehn kiitti vihreitä eteenpäinkatsovasta katseesta eurokriisikeskustelussa. Hän ei ole optimistinen, mutta aiempaa vähemmän pessimistinen eurokriisin selättämisessä. Lyhyellä aikavälillä tarvitaan kriisimaiden rahoitusta, jolla ostetaan aikaa tehdä rakenteellisia uudistuksia, mutta pitkällä aikavälillä on korjattava euron valuviat ja vahvistettava talous- ja rahaliittoa. Rehn halusi vakuuttaa kuulijat eurobondien hyödyistä, johon Ville Niinistö kommentoi, että pitää olla yhteisvastuuta, mutta ei hallitsematonta sellaista. Hänellä on ”Saksan velanpurkurahastosta hyvä fiilis”. Myös Rehn myönsi, että velanpurkurahastoon voisi edetä helpommin kuin eurobondeihin.

Rehn ei vastannut kysymyksiini siitä, että minkälainen työkalupakki on tulossa komission toimintasuunnitelmasta liittyen verokiertoon (ehkä hän ei tunne tätä, sillä se on komissaari Semetan vastuulla) ja pitäisikö talous- ja rahakomissaarin valtaa lisätä.

Rehn muistutti ihan viisaasti siitä, että talouspolitiikka muistuttaa ulkopolitiikkaa siitä, että puheella on väliä. Markkinatilannetta ei saada korjattua, niin kauan kun Euroopan johtajat spekuloivat euron hajoamisella sen sijaan, että osoitettaisiin ulospäin uskoa euron pelastamiseen.


Posted

in

,

by

Comments