Pidempi versio puoluekokouspuheestani

Tulimme eilen puolueen urhoollisina sotureina Heidin kanssa tänne kokoukseen Tansaniasta suoraan lentokentältä. Olimme siellä viikon ensimmäisellä yhdistetyllä kauppa- ja kehityministerin matkalla. Tarkoituksena oli saada kehitysihmiset näkemään asioita myös kaupan silmälaseilla ja toisin päin. Luulen, että tässä onnistuttiin.

Vuosituhattavotteista kolme kahdeksasta on saavutettu hyvissä ajoin ennen määrävuotta 2015. Äärimmäisessä köyhyydessä elävien osuus on puolittunut, puhdas juomavesi ulottuu yhä useammalle ja slummeissa elävien elinolot ovat merkittävästi parantuneet. Loppujen tavoitteiden kanssa alkaa olla kiire. Me emme saa epäonnistua.

Nyt pohditaan sitä, mitkä tavoitteet asetetaan vuoden 2015 jälkeen. Planeetamme kestokyvyn rajallisuus on huomioitava niissä ja toisaalta on edistettävä turvallisuutta. Yhdessäkään ns. hauraassa valtiossa ei ole tavoitteita saavutettu. Ei voi olla niin, että me kerromme, miten kehitysmaiden pitää kehittyä. Tavoitteiden pitää olla myös yhteisiä, meidänkin pitää muuttaa kulutustottumuksiamme ilmastonmuutoksen edessä.

Tansaniassa ja Sambiassa talous kasvaa kohisten, mutta köyhyyttä se ei ole poistanut. Tarvitaan oikeasti eriarvoisuutta vähentävää politiikkaa. Kehitysapu ei yksin riitä. Tarvitaan parempaa kehitysmaiden veronkantokykyä. Sambiassa suurin osa kuparikaivoksista ei maksa veroja. Tarvitaan myös vastuullista yritystoimintaa, mutta kaupan vapauttamisen on huomioitava kehitysmaiden heikko tilanne. Mitä kertoo se, että Tansania oli Kiinan uuden presidentin toinen ulkomaanmatkan kohde?

Tansanian entinen presidentti Benjamin Mkapa kiteytti hyvin: Kehitys on aina ollut hyödyksi bisnekselle, nyt on aika bisneksen olla hyödyksi kehitykselle.