Paavo Väyrynen kirjoitti 1.6. Hesarissa mielipidekirjoituksessaan maailmanlaajuisesta hallinnasta. Muita osia kirjoituksesta en kommentoi, mutta Väyrynen kirjoitti kiinnostavasti siitä, että G20-ryhmän syntyminen on nostanut esiin kysymyksen globaalihallinnan kansanvaltaisuudesta. Hänen mukaansa YK:lla tulisi olla johtava rooli globaalihallinnassa ja G20:sta tulisi muokata kestävän kehityksen neuvosto, joka toimisi turvaneuvoston tapaan.

On kunnioitettavaa avata tästä aiheesta keskustelua, sillä globaalisaatiokriittisen liikkeen aktiiviajan jälkeen on aiheesta puhuttu Suomessa, ja luultavasti muuallakin, liian vähän tiedemaailman ulkopuolella. Aihe tuntuu monelle liian kaukaiselta, vaikka globaalit kysymykset ja niiden hallinta ovat kaikille merkittävä kysymys.

Olin todella onnellinen päästessäni keväällä tekemään töitä globaalin hallinnan kanssa, kun työpöydälläni oli Euroopan parlamentin mietintö ”EU:n rooli multilateraalisissa organisaatioissa”. Mitä parempaa voi ”globaalin hallinnan ja poliittisen taloustieteen” opiskelija päästä tekemään?

Vihreät nostivatkin keskustelussa esille G-muodostelmien ongelmat demokratian kannalta. Toisin kuin Väyrynen emme halunneet aivan suoraan turvaneuvoston kaltaista elintä, vaan esitimme että G20:sta tulisi elin ECOSOCin alle. Laajemmin maailmaa edustava ECOSOC tekisi siis päätökset. Ajatus ei ikävä päätynyt lopulliseen parlamentin kantaan, vaikka YK:n johtoasemaa halutaankin tukea.

Väyrynen haluaa kestävän kehityksen neuvostoon turvaneuvoston tyylisiä pysyviä jäseniä, mikä tuntuu vanhanaikaiselta, vaikkakin myös parlamentti vaatii EU:lle pysyvää paikkaa turvaneuvostossa. Yritimme saada parlamentin kannattamaan veto-oikeudesta luopumista, missä osittain onnistuttiinkin, sillä lopullisen tekstin mukaan parlamentti vaatii määräenemmistöpäätösten lisäämistä.

Kolmas tärkeä teema oli Bretton Woods-instituutioiden äänivallan uusjako. Alkuperäisessä tekstissä kehitystä ylistettiin. Olin kyllä tietoinen viime vuosien IMF:n ja Maailmanpankin uudistuksista, mutta netistä oli yllättävän vaikea löytää kattavaa analyysia uudistusten onnistumisesta. Globaalisaatiokriittistä liikettä siis todella tarvittaisiin vielä! Ylistys jäi tekstiin, vaikka vihreät halusivat lisätä parlamentin kantaan huomautuksen, että uudistus on vasta puolitiessä. Köyhät valtiot jäävät edelleen IMF:ssa ja Maailmanpankissa jalkoihin.