Puhe puoluekokouksessa 11.6.2011

Hyvät vihreät toverit,

Vaalitappiomme yhtenä syynä on pidetty köyhyyden vähentämisen unohtamista. En usko, että sitä olisi unohdettu, mutta köyhyyden vastainen taistelumme ei ole välittynyt muille, joten sitä on tehtävä painokkaammin.

Me eroamme muista puolueista siinä, että meille köyhyyden vastainen taistelu ei koske vain Suomea, vaan on maailmanlaajuista. Tästä näkökulmasta perussuomalaiset eivät ole sosiaalipolitiikan airuita.

Ihmisoikeuksien edistäminen ja globaali sosiaalinen oikeudenmukaisuus ovat meille ensisijaisesti moraalinen velvoite. Mutta ne hyödyttävät myös kaikkia. Niiden tuoma vakaus vakuuttaa skeptikotkin.

Meistä monen henkinen koti on/on ollut globalisaatiokriittisessä liikkeessä. Tätä osaamista tarvitaan nyt.

Nyt jos koskaan uusi talous on mahdollista yltiöuusliberalismin jälkeen. Mutta missä on kansalaisyhteiskunta, kun vuosituhannen vaihteen tavoitteet, kuten transaktiovero, ovat päättäjien, kuten G8, huulilla? Tässä keskustelussa tarvitaan vihreitä.

En väitä, että tämä tuo välttämättä lisää äänestäjiä (joitain kuitenkin takaisin). Minulle globaalissa sosiaalisessa oikeudenmukaisuudessa on kyse Anninkin kuuluttamassa identiteetin kirkastamisesta.

Pois siis liika Suomen korostaminen leijonineen ja tilalle maailmanlaajuinen taloudellinen ja sosiaalinen tasa-arvo.

Lopuksi puolueemme tarvitsee kaksi puheenjohtajaa, joista ainakin toinen ei ole ministeri ja keskittyy puolueen kehittämiseen.

Minulla on asiasta kokemusta EU-tasolta ja entisenä ViNOn puheenjohtajana. Olen täysin vakuuttunut, että demokratian, moniäänisyyden ja puolueen itsensä kehittämisen nimissä puolue tarvitsee kaksi puheenjohtajaa.

Tallenna