Julkaistu Raastimessa syksyllä 2006

”Ettekö te tiedä, miten lapsia tehdään?” kysyy www.lakko.orgin keskuslakkotoimikunta valtiovallalta ja miesvaltaisten alojen työnantajapuolelta. Vihreiden nuorten lastentekolakon luvataan kestävän, kunnes vanhemmuuden kustannusten jakamiseksi on tehty konkreettisia toimia.

Paljon puhuttu prekarisaatio koskettaa erityisesti nuoria naisia. Heidät koetaan epävarmoiksi työntekijöiksi, sillä naisten pelätään heti töihin päästyään saavan lapsia ja tuovan näin työnantajalle lisäkustannuksia. Perheenlisäys aiheuttaa työnantajalle noin 10 000 euron kustannukset. Tämä on osasyynä siihen, että pätkätyöt kasaantuvat nuorille naisille.

Nykyinen järjestelmä

Äitiysvapaa on 105 arkipäivää ja äitiys-tai vanhempainvapaan aikana pidettävä isyysvapaa 18 arkipäivää. Molempien vanhempien käytettävissä on heti äititysvapaan jälkeen vanhempainvapaa, joka on 158 arkipäivää. Isyysvapaan pidennyksen (1-12 päivää) saa isä, joka käyttää viimeiset 12 päivää vanhempainvapaasta. Tämän lisäksi molemmilla vanhemmilla on mahdollisuus kokoaikaiseen, osittaiseen tai tilapäiseen hoitovapaaseen.

Sairausvakutuuslakiiin perustuvat Kelan äitiys-, isyys- ja vanhempainraha korvaavat työntekijän palkkatuloja, jotka jäävät vapaan ajalta saamatta. Useilla työntekijöillä on lisäksi työehtosopimuksen mukaisesti oikeus palkkaan äitiysvapaan (6 vrk-3 kk) osan ajalta. Näin ei kuitenkaan ole esimerkiksi naisvaltaisella kaupan, majoitus- ja ravitsemusalalla. Päiväraha määräytyy yleensä hakijan verotettujen työtulojen perusteella.Äidin vanhempainraha on samansuuruinen kuin hänen äitiysrahansa, myös isän vanhempainraha on isyysrahan suuruinen. Minimipäiväraha on 15,20 euroa, jonka voi esimerkiksi opiskelija saada opintorahan lisäksi. Vanhempainpäivärahojen osuus 4,3 miljardin perhepoliittisista menoista on 13 prosenttia.

Työnantajalle aiheutuvat kustannukset koostuvat raskauden aikaisista poissaoloista, äidille mahdollisesti maksettavasta palkasta (Kela korvaa päivärahan määrän), vanhempainvapaan vuosilomapalkasta, lomarahoista, sivukuluista, sijaisen rekrytoinnista ja perehdyttämisestä sekä sairaan lapsen takia töistä poisjäämisestä. Tilanne kärjistyy tietysti naisvaltaisilla aloilla. Nykyisessä järjestelmässä kulut eivät jakaannu tasaisesti, sillä esimerkiksi Stakesin Lasten hankinta ja raha- seminaarissa puhuneen Anita Haatajan mukaan isät jäävät yhä useammin isyysvapaalle, mutta vanhempainvapaan suosio ei ole kasvanut. Myöskin lapsen sairastuessa nimenomaan äiti jää usein kotiin, vaikkakin Janne Metsämäen mukaan naisten ja miesten välinen ero on tämän suhteen kaventunut. Tutkimusten mukaan isien ilmoittamat syyt olla pitämättä vanhempainvapaata ovat vapaiden joustamattomuus ja haitta työuralle tai perheen taloudelle. Muita syitä ovat tiedonpuute ja perinteiset asenteet. Työnantajan näkökulmasta naisten pidemmät vapaat aiheuttavat siis kustannuksia eli vapaiden käytön tasaaminen tasaa myös kustannuksia.

Muutosvoimaa

Hallitusohjelmassa todetaan, että vanhempainvapaista aiheutuvia kustannuksia tasataan nykyistä enemmän. Pikkuruisia parannuksia on tehty: esimerkiksi vanhempainvapaalla kertyvän lomapalkan korvauksia työnantajalle on korotettu. Paljon on kuitenkin vielä tehtävää. Esimerkiksi päivärahojen tason korotus parantaisi päivärahalla elävien toimeentuloa, vähentäisi työnantajan näkökulmasta yksittäisen vapaan kustannuksia ja kannustaisi isiä pitämään vapaita. Kustannukset voitaisiin tasata esimerkiksi nostamalla kaikkien työnantajien sairausvakuutusmaksua. Muita ratkaisuja olisivat työmarkkinoiden sukupuolittumisen purkaminen, joustavampi lainsäädäntö, työantajien eri kustannusten korkeampi korvaaminen, oikeus sairaan lapsen hoitoon myös muualla asuvalla isällä, tiedotus ja asenteiden muuttaminen.

Sinikka Mönkäre asetti viime vuonna erityisavustajansa Metsämäen selvittämään kustannusten tasausta. Metsämäki esittääkin, että päivärahat tulisi korottaa 80 prosenttiin palkasta (nykyisin 65-70%). Kaikkiin sopimuksiin tulisi palkallinen äitiysvapaa ja sairaan lapsen palkalliselta hoitajalta maksettaisiin korvausta vanhempainpäivärahan verran. Nämä toimet vahvistaisivat varmasti naisten asemaa työmarkkinoilla. Lisämenot olisivat 178 miljoonaa euroa, jotka rahoitettaisiin yhteisvastuullisesti työantajien kesken.

Perhevapaakustannuksia selvittäneen sosiaali- ja terveysministeriön työryhmän mukaan äitiyspäivärahaa tulisi korottaa 90 prosenttiin ansiotulosta 56 ensimmäisen arkipäivän ajalta. Isän vanhempainrahaa nostettaisiin 80 prosenttiin 50 ensimmäiseltä arkipäivältä, mutta äidin vanhempainraha säilyisi kuitenkin nykyisessä noin 70 prosentissa. Myös työnantajalle maksettavia korvauksia pitäisi korottaa ja tehdä isyysvapaan käyttöajankohta joustavammaksi. Kustannukset katettaisiin pääosin palkansaajien ja työnantajien sairausvakuutusmaksuilla. Hyvää tänä vuonna tehdyssä esityksessä on työnantajan maksettavien kustannusten pieneminen. Ongelmana on erisuuruiset vanhempainrahat, kun samasta työstä pitäisi maksaa samaa palkkaa.

Työnantajien perhevapaakustannusten tasaaminen on tärkeää, mutta taloudelliset kannustimet eivät riitä, vaan tarvitaan asennemuutos. Isiä tulisi kannustaa käyttämään vapaita, sillä käytännössä usein ei edes oteta tarkemmin selvää asiasta, esimerkiksi vapaan vaikutuksesta perheen talouteen. HYY ehdottaa, että vanhempainvapaista viisi kuukautta varattaisiin yhdelle vanhemmalle, viisi kuukautta toiselle vanhemmalle ja viisi kuukautta jäisi vanhempien kesken vapaasti jaettavaksi. Tällöin vapaat eli kustannukset jakautuisivat tasaisemmin. Unioni Naisasialiitto vaatii 28.4.2006 kannanotossaan, että perhevapaista aiheutuvat kustannukset tulee kattaa erillisellä kaikkien työnantajien vanhempainvakuutuksella Ruotsin mallin mukaisesti, ei sairausvakuutuksesta. Myös heidän mielestä eri vanhempainvapaat sekä työssäkäynti tulee jakaa joustavammin.

Uudistukset parantaisivat osin työntekijöiden toimeentuloa ja mikä tärkeintä, vähentäisivät työnantajien näkökulmasta pätkätöiden lumoa. Kustannusten jakaminen on kuitenkin vain yksi askel, vaikkakin tärkeä, kohti tasa-arvoisempia työmarkkinoita. Kyse ei toisaalta ole vain pätkätyöllisyydestä, vaan myös kannustamisesta perinteisien sukupuoliroolien rikkomiseen: molemmat vanhemmat osallistuisivat pienen lapsen hoitoon.
Mielestäni on tärkeää ylittää aiheen heteronormatiivisuus eli ei pidä unohtaa toisenlaisia kuin naisen ja miehen muodostamia perheitä. Kustannusten tasaaminen on myös vain osa perhepolitiikkaa. Suuri muutos on tapahtunut, kun ensisynnyttäjien mediaani-ikä on noussut 1960-luvun 23 vuodesta 27 vuoteen. Toinen teema olisikin minimiäitiyspäivärahan nosto, mikä helpottaisi esimerkiksi perheen ja opiskelun yhteensovittamista.

Laura Nordström

HYYn kannanotto aiheesta: http://www.hyy.helsinki.fi/suomi/147/doc/455/

Unioni naisasialiiton kannanotto: http://www.naisunioni.fi/

ViNOn lastentekolakko: http://www.vino.fi/lakko/index.html

Kelan tuista tarkemmin: http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/110701111752EH?openDocument