Luin juuri Hanna Nikkasen uunituoreen kirjan ”Viaton imperiumi”. Hän käsittelee kirjassaan suomalaistaustaisten suuryritysten toimintaa kolmessa maassa. Suomalaiset rohmuavat metalleja Kongon demokraattisessa tasavallassa ja sellua Brasiliassa ja asentelevat kännykkäverkon valvontalaitteineen Iranissa.
Kirja on hyvä muistutus siitä, että suomalaisuus ei tee yhtiöstä vielä automaattisesti reilua toimijaa, varsinkaan ulkomailla. Suomalaisille on hyvin iskostunut se, että omiin yrityksiin voi luottaa. Nikkasen kirja osoittaa toisin.
Itsellekin on vaikea myöntää, että halpayhtiöillä saattaa joskus olla tuotanto-olosuhteet paremmin hoidossa kuin laadukkaammiksi koetuilla suomalaisilla vastineilla. Kun kerran on alkanut boikotoimaan jotain, on vaikea muuttaa tätä asennetta. Itsekään en voi mitenkään astua jalallani McDonaldsiin tai Henkkaan ja Maukkaan, vaikka myönnän, etten ole enää pitkään aikaan tarkistanut yhtiöiden eettisiä tai ympäristöön liittyviä toimintatapoja. Yksi syy boikottiin tietysti kyllä aina säilyy vaikka yllämainitut asiat olisivatkin hoidossa: kertokäyttökulttuurin vastustaminen.
Kirja tuo siis esille sen, että kuluttajien boikoteilla ja kansalaisten (mukaan lukien toimittajien) esille tuomilla epäkohdilla on vaikutusta yritysten toimintaan. Yhden asian kirja kuitenkin jättää mainitsematta: länsimaisiin, kuten suomalaisiin, yrityksiin kohdistuu kuitenkin enemmän painetta ja myös sääntelyä kuin esimerkiksi kiinalaisiin. Valinta ei olekaan siis niin yksinkertainen: mihin vaihtaa suomalainen Nokia, onko joku muu yritys sitten reilumpi?
Olen itse työssäni penkonut paljon Nokia Siemens Networksin (NSN) toimintaa Iranissa. NSN tosiaan myi maahan kännykkäverkon ja siihen liittyen kaksi eri valvontateknologiaa: Lawful Interception Gateway (LIG, passiivinen valvontamekanismi) ja monitoring centre (PDF, aktiivinen valvontakeskus). Suoria todisteita on tietysti vaikea saada, mutta on vahvoja viitteitä, että näitä teknologioita käytettiin vuoden 2009 vaalien jälkeisen opposition kansannousun tukahduttamiseen. NSN onkin myöntänyt, että se teki virhearvion ja myi pois monitorin center-bisneksen.
Viime aikoina on kuitenkin selvinnyt, että LIGin käyttämiseksi tarvitaan monitoring centeriä, joten NSN tavallaan vain myi pois huonon omatuntonsa, mutta ongelma ei ole poistunut minihkään. Kun katse käännetään yhteen toimijaan, muut astuvat tilalle. Nyt kiinalainen Huawei valtaa valvontamarkkinoita Iranissa.
Vapaaehtoiset eettiset säännöt eivät ole vastaus yritysten toiminnan suitsimiseen. LIG on eurooppalaisten ja amerikkalaisten vaatima standardi, joten vika on kansainvälisessä sääntelyssä. Tarvitaan selkeät kansainväliset rajat yritysten toiminnalle. Standardia on muutettava ja valvontateknologian kauppaa on rajoitettava. EU:sta on hyvä aloittaa ja siksi Heidi Hautala on tehnyt aiheesta kirjallisen kysymyksen komissiolle ja neuvostolle.