Keskiviikkona äänestettiin parlamentissa ulkosuhdehallinnosta (lisätalousarviosta, varainhoitoasetuksesta ja henkilöstösäännöistä). Vihreät äänestivät puolesta, sillä henkilöstösääntöihin saatiin kirjattua laaja maantieteellinen ja eri sukupuolten edustus. Vihreät pitävät erityisen tärkeänä sitä, että ulkopolitiikka ei ole vain miesten leikkikenttää. On tärkeää myös, että kaikilla henkilökunnan jäsenillä on todellisuudessakin sama työnantaja eli EEAS, eikä yksittäisen jäsenmaiden intressit. Kaikilla on oltava samat oikeudet ja velvollisuudet.

Jo kesällä saavutettuun yhteisymmärrykseen oltiin suhteellisen tyytyväisiä, sillä siinä saatiin varmistettua esimerkiksi ihmisoikeuksien asema hallinossa (tosin konkreettinen toteutustapa on edelleen auki) ja parlamentille poliittista valvontavaltaa (tästäkin toisaalta on nyt väännetty ulkoasianvaliokunnassa kättä: ovatko delegaatioiden johtajien kuulemiset avoimia). Kehitysyhteistyötä ei myöskään menetetty kansallisten intressien alttarille.

Ihmisoikeusrakenne hallinnossa (onpa byrokraattinen ilmaisu) ei toteudu sanoilla, vaan sellaisella hallinnon rakenteella, jossa kaikissa päätöksissä punnitaan myös vaikutukset ihmisoikeuksiin (esim. tärkeitä päätöksiä arvioivalla johdonmukaisuuden varmistavalla yksiköllä).

Vihreästä näkökulmasta suurin haaste on rauhan edistäminen EU:n ulkosuhteissa. Ashton ei ole vielä toteuttanut komission rauhanrakentamisen ihmisten siirtoa uuteen rakenteeseen. Vihreät vaativat jo aiemmin, että konfliktien ehkäisylle ja rauhanrakentamiselle pitää olla oma yksikkö ja nyt näyttää edelleen hyvin epävarmalta, kuinka hyvin uusi hallinto pystyy edistämään rauhaa, jos siviilipuoli jää sotilaallisen jalkoihin.

Jotta jokainen EU:n ulkoasioita toteuttava ihminen pitää mielessään kaikissa päätöksissään ihmisoikeudet, rauhan, tasa-arvon ja köyhyyden vähentämisen, tarvitaan yhteistä koulutusta, mihin Ashton epäsuorasti lupautui tiistain puheenvuorossaan parlamentissa. Tämän pitää myös toteutua käytännössä.