Yksi tavoitteistani Helsingin sosiaali- ja terveyslautakunnassa on ollut parempi imetyksen tukeminen. Itse koin esimerkiksi ensimmäisen lapseni kanssa, että tässä oli sekä sairaalassa että neuvolassa paljon parannettavaa.

Imetys on jokaisen perheen oma päätös. Missään nimessä siihen ei tule painostaa ja syyllistää, mutta ei voi olla niin, että jos halua imetykseen on, tyssää se tuen ja neuvonnan puutteeseen.

Nyt taaksepäin katsottaessa voin olla iloinen, että edistystä on todella tapahtunut viimeisinä vuosina: neuvoloissa on nykyisin asiaan perehtyneitä imetysohjaajakouluttajia ja imetystukiryhmät kokoontuvat kerran kuussa viidessä neuvolassa. Kuitenkin jonot imetyskouluttajille ovat liian pitkiä: on päivänselvää, ettei kukaan imetysongelmien kanssa kamppaileva voi odottaa kuukautta ohjausta! Tänä vuonna aikoja on onneksi lisätty 2 tuntiin viikossa neljällä neuvola-alueella. Esitän kuitenkin, että aikoja lisätään niin, että tukea saisi kiireellisessä tapauksessa vähintään saman viikon aikana ja puhelimen kautta tukea muutaman päivän sisällä.

Lisäksi tästä mahdollisuudesta tulisi saada vielä nykyistä paremmin tietoa perheille. Nyt keinot tähän ovat perhevalmennus, mainokset neuvoloissa ja nettisivuilla ja ohjaus tarvittaessa neuvolan puhelinpalvelusta tai chatistä. Olisiko vielä muita keinoja? Toivottavasti kaikki tuntevat jo perheentuki.fi -sivuston, joka on myös edistysaskel.

Kaikkein tärkeintä on, että oma neuvolan työntekijä osaa neuvoa mahdollisimman hyvin ja tasapainoisesti imettämisessä. Tämä koskee myös muita lapsiperheiden kanssa työskenteleviä, joilla pitäisi olla WHO:n imetysohjaajakoulutus. On hyvä, että nyt kaikki neuvolan terveydenhoitajat ja perhetyön sosiaaliohjaajat sekä joka alueen lapsiperheiden kotipalvelun perhetyöntekijöistä joku ovat käyneet tämän koulutuksen ja täydennyskoulutusta tarjotaan. Kuitenkin olisi tärkeää, että tämä koulutus olisi ihan jokaisella vauvojen kanssa työskentelevillä ja erityisesti neuvolan lääkäreillä, joilla tämä on tällä hetkellä valitettavan harvinaista. Tämä olisi siis seuraava kehittämiskohde: iltapäiväkoulutusta tarjotaan lääkäreille tänä vuonna, mutta heidät täytyisi saada niistä kiinnostumaan.

Muita edistysaskeleita on se, että käyttöön on otettu sekä Vauvamyönteisyys ry:n julkaisema raskausajan imetysohjauksen apuväline Kompassi eri kielillä (syksyllä 2016) että uusi tarkistettu ohje ”Lisämaitojen aloitus, lisämaitojen vähentäminen ja lisäravinto”. Varsinkin jälkimmäinen on merkittävää, sillä synnytyssairaalasta kotiutumisen ja neuvolan ensikäynnin väliin jää aika, jolloin vanhemmat tarvitsisivat eniten tukea imetykseen. Sairaalasta voi saada usein tukea (tosin tämän taso riippuu valitettavasti hoitajasta ja vanhempien resursseista vaatia ohjausta), mutta moni perhe kotiutuu lisämaitojen kanssa. On hyvä, että neuvoloissa on nyt käytössä uusi ohje tähän, mutta tarvitaan lisää koulutusta siitä, miten ohjetta toteutetaan eli miten lisämaitoja puretaan ja osittaisimetystä tuetaan. Neuvolan tulisi myös kertoa Imetyksen tuen lisämaitojen purkupäiväkirjasta.

Mitä sitten vielä voisi näiden esitysten lisäksi tehdä?

Tampereella on perustettu erikseen virka lastenneuvolan terveydenhoitajalle, joka tekee useampia kotikäyntejä niihin perheisiin, joissa niille on jotakin erityistä tarvetta. Yksi tarve on imetyksen haasteet. Tämä pitäisi saada myös Helsinkiin ja sotevirasto onkin luvannut minulle ottaa tämän mahdollisuuden keskusteluun. Me olemme viime vuosina muutenkin lisänneet kotikäyntejä, joten imetyksen tuki sopisi niihin.

Alueelliset erot imetyksen suhteen ovat suuret. Tähän pitäisi pureutua. Yksi syy eroille ovat kielelliset haasteet. Uudesta imetysoppaasta pitää tuottaa eri kieliversiot. Maahanmuuttajille suunnattu imetystukiryhmä saattaisi myös olla yksi keino. Tällä hetkellä perhevalmennusta on suomeksi, ruotsiksi, somaliksi ja venäjäksi, mutta imetystukiryhmiä vain suomeksi ja onneksi nyt tämän vuoden alusta kerran kuussa ruotsiksi.

Lopulta yksi tärkeimmistä imetyksen tuen tavoista on koulutettu vertaistuki. Imetyksen tuella on neljä imetystukiryhmää ja 40 koulutettua vertaistukiäitiä eri puolella Helsinkiä. Myös neuvolan tulee välittää tietoa tästä vertaistuesta. Ehdotan, että imetystukiäidit pääsevät mukaan perhevalmennuksiin kertomaan saatavilla olevasta tuesta ja Imetyksen tuki ja tukiäidit otetaan yhteistyökumppaniksi uusiin perhekeskuksiin.

Lopuksi vielä kiitos omille neuvolan työntekijöille kaikesta tuesta imetyksen, myös omani, suhteen ja Imetyksen tuelle teidän kullanarvoisesta työstä vauvojen ja vanhempien puolesta!