Mielipidekirjoitus Yliopistolehdessä

EU:n demokraattisuus on ollut koetuksella, kun eurokriisiä on ratkottu lähinnä jäsenvaltioiden kesken. Asiaan tulee puuttua lisäämällä päätöksenteon avoimuutta. Jos asiakirjat ovat saatavilla, ihmiset saavat tiedon asioista ennen lopullisia päätöksiä. Me pohjoismaalaiset olimmekin avainasemassa luomassa EU:n avoimuuslainsäädäntöä vuonna 2001.

Komissio esitti vuonna 2008 EU:n avoimuusasetuksen muuttamista. Se halusi rajata avoimuuden koskemaan vain sellaisia asiakirjoja, jotka on rekisteröity. Tämä temppu ei onneksi käynyt avoimuutta puolustavalle Euroopan parlamentille. Nyt neuvottelut ovat kuitenkin katkenneet erimielisyyksiin.

Koko avoimuusasetus on uudistettava. Vaikka nykyinen avoimuusasetus ja sen oikeuskäytäntö antavat hyvän perustan kansalaisten oikeudelle saada asiakirjoja, toimeenpano on välillä heikkoa.

Valmistellessame parlamentille mietintöä keräsimme esimerkkejä kansalaisten kohtaamista ongelmista. Kafkamaisin esimerkki oli ministerineuvoston päätös olla toimittamatta Access Info -järjestölle jäsenmaiden kantoja, jotka koskivat avoimuusasetuksen uudistusehdotuksia. Tähän puuttui tuomioistuinkin.

Huonoiten avoimuutta toteuttaa juuri neuvosto. Erityisen vaikeaa on saada tietoa neuvoston ja komission työryhmistä, joissa päätökset käytännössä tehdään ennen virallista hyväksyntää.

Toimielimet vetoavat asetuksen mahdollistamiin poikkeuksiin. Kun pyysimme komissiosta biopolttoaineisiin liittyvää asiakirjaa, sitä ei luovutettu edes demokraattisesti valitulle Euroopan parlamentille, koska päätöksenteko oli vielä kesken!

Myöskään kansainvälisiä sopimuksia koskevien asiakirjojen ei tule olla automaattisesti salaisia. Tiedon pimittäminen on estänyt ACTA-tekijänoikeussopimuksen hyväksymisen.

Lissabonin sopimus vahvistaa päätöksenteon avoimuuden perusoikeudeksi. EU:n tulee näyttää avoimuudessa mallia. Asiakirjojen on oltava helposti löydettävissä internetistä yhdestä paikasta.

Nyt työ avoimuuden edistämiseksi EU:ssa näyttää pysähtyneen seinään. Tämä on suuri menetys aikana, jolloin EU:ta kalvaa luottamuskriisi.

Heidi Hautala, kehitysministeri ja entinen Euroopan parlamentin jäsen Laura Nordström, Hautalan erityisavustaja ulkoministeriössä ja Euroopan parlamentissa